Vlokuvatorstain 115. haaste  on katkelma Marjo Niemen romaanista

Miten niin valo (Otava 2008).

Katkelman luettuani mieleeni juolahti kuva jonka otin vähän aikaa sitten itsestäni hetken mielijohteessa tehdessäni sivusto-projektia mieheni kanssa.

Mieheni tekee töitä toisessa huoneessa ja kommentteja heittelemme toisillemme suusanallisesti. Välillä vastaus jää saamatta sillä keskittyneenä usein sulkee ulkopuolisen tapahtuman tyystin.

Joskus sitä on kuin varjokuva johon ei saa yhteyttä tai joka ei saa yhteyttä läheisiin, rakkaisiin, ystäviin joskus jopa itseensä.

Mutta kaipuun keskellä pilkahtaa aina valo.