Nyt se taas tapahtui.

Aamulla olin tyhjentämässä pesukonetta kun katsoin ohimennen ikkunasta ulos, niin  ketkäs ne siellä tyytyväinen ilme kasvoillaan nautiskelivat kannon juurella kasvavaa nuorta vesakkoa… Alfred ja Elvis!

Pojat ovat ottaneet elämäntehtäväkseen karkailla aika ajoin.
Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan sille että tämä on sellaista hyvin laskelmoitua vapautta.

Edellisestä kerrasta kun on kulunut jo sen verran aikaa että pojat ovat antaneet meidän olla siinä uskossa "Jotta nyt on kyllä vuohenpitävä aitaus", vaan eipäs ollut. Aina löytyy sellainen kolo mistä mahtuu yli tai ali ja jos vielä vetää vatsaa sisään pujahtaakseen pienestäkin raosta, niin eihän se ole temppu eikä mikään piristää päivää järjestämällä muuta puuhaa… hetkellisesti.

Olemme tulleet siihen tulokseen että vuohet ovat
huumorintajuisia älykköjä ;D