Koiruli, Harald, ja kisulitkaan, Enska ja Elisa, eivät ole juuri muuta tehneet kuin syöneet ja nukkuneet.
Haraldilla on aamurutiinina tapana lähteä minun matkassa tallille aamuruokintaa seuraamaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaisesti
( tämän tavan hää on perinyt edesmenneeltä bernhardilaiselta, jolle se oli oikea kunniatehtävä ).
Kun ruoat oli pilkottu kuppeihin ja mie sujautamassa kumpparit jalkaan oli Harald jo häntä heiluen odottamassa ulko-ovella että "Jokos lähdetään".
"Juu juu nyt mennään" mutta kun sain oven auki ja pisarat tippuivat mustaan nenänpäähän niin into loppui toptykkänään. Häntä valahti koipien väliin ja herra perääntyi arvokkaasti mutta päättävisesti takaisin sisälle ja käpertyi Enskan viereen sohvalle jatkamaan unia.
Kommentit