Minä olen ihan pienestä pitäen pitänyt mielen virkeänä
kiipeillessäni mahdollisimman korkealle, yleensä puihin.
Niinpä olenkin jo pidemmän aikaa katsellut ja haaveillut katolle
kiipeamisestä ja tänä kesänä minä sen sitten tein.
Mistä minä sinne kiipesin... sshhh se on salaisuus.
Maisemat olivat juuri niin kauniit kuin ajattelinkin. Mutta kun olin aikani ihaillut ja alkoi tekemään mieli kivuta alas, niin jopas alkoi hirvittämään.
Ei sieltä päässytkään näppärästi oksalta toiselle hyppäämään,
oli vain suoraa seinää.
Tämä jääköön viimeiseksi kerraksi kun kiipeän katolle!
Ei sieltä päässytkään näppärästi oksalta toiselle hyppäämään,
oli vain suoraa seinää.
Tämä jääköön viimeiseksi kerraksi kun kiipeän katolle!
Onneksi isäntä huomasi minkälaiseen kiipeliin olin itseni saattanut ja kiipesi minua takaisin maanpinnalle hakemaan. Siinä hetken neuvoteltuamme, ajattelin että kyllä olivat emännän kanssa oikein oivaltaneet että korissa uskaltaisin tulla alas, siellä kun muutenkin mukava ja turvallinen nukkua.
Loppu hyvin kaikki hyvin
Tällaisia virikkeitä minä keksin. Kissakuvahaaste 74: Virike
Enska on enemmän käytännön miehiä ja tässä hän on mittamiehenä isännälle ja emännälle että rakenteilla olevasta aidasta tulisi mahdollisimman hyvä.
Enska on enemmän käytännön miehiä ja tässä hän on mittamiehenä isännälle ja emännälle että rakenteilla olevasta aidasta tulisi mahdollisimman hyvä.
Kommentit